Lampaat ja laiduntaminen

Tällä sivulla esitellään lampaamme. Kerron myös laiduntamiseen päätymisen syistä ja hyödyistä.

Heikkilän niitty on luokiteltu vuonna 1998 paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Perinnebiotooppi tarkoittaa perinteisen elinkeino- sekä maankäyttötapojen muovaamia luontotyyppejä joilla esiintyy uhanalaisia lajeja. Heikkilän niityllä huomionarvoisia lajeja ovat mm. kesämaitiainen, peurankello ja aholeinikki. Tavanomaista niittylajistoa puolestaan ovat särmäkuisma, ruusuruoho, ahomansikka, ahopukinjuuri, siankärsämö, nurmitädyke, niittysuolaheinä, metsäkurjenpolvi ja hiirenvirna.

Heikkilän tilan niittyjä on laidunnettu aiemmin lehmillä. Mutta niityt on ylikasvaneet pahasti koska laiduntamisen lopettamisesta on jo aikaa. 

Tarkoitus olisi kunnostaa niitty monimuotoiseksi perinnebiotoopiksi. Perinnemaisemaa edustaa kasvillisuuden lisäksi vanhat kiviaidanteet sekä useat hirsirakenteiset rakennukset. Laiduntamisen hyödyt luonnolle ovat arvokkaita. Laiduntamisen myötä kasvupaikka valoistuu, hyönteisiä tulee lisää joka houkuttelee lintuja. Heikkilän tilalla on vielä joka kesä pesiytynyt ainakin yksi pari Pääskysiä navetalla. Pääskysiä on aina vaan jotenkin tunnelmallista katsella. Toivon myös että kiviaidanteet pääsisivät laidunnuksen myötä oikeuksiinsa, onhan niissä sitä maalaisromantiikkaa havaittavissa.

Laidunnuksen avulla haitalliset vieraslajit väistyy uhanalaisten lajien tieltä. Lampaat myös levittävät siemeniä sekä lannan että turkin mukana ja karjan talloessa maata paljastuu maanpintaa ja siemenien itäminen helpottuu.

Kuvissa karitsat Cleos ja Figaros. Valkoinen on Pilvi ja ruskea on Maija. 

Kuvista puuttuu uuhi Rouva Cee hänen pässikaritsa Maui ja Bumba. 

Kanoja tilalta löytyy viisi. Kukkoja löytyy kaksi. Raidallinen rotu on Kääpiö Amrock, nämä haudotin ne itse hautomakoneessa.

Lampaat

Kuusi ahkeraa maisemanhoitajaa on hankittu Tuusniemeltä ja ne tulivat tilalle täysin uusiin aitauksiin toukokuussa. Lampaat ovat parhaillaan kun ne saavat olla luonnonlaitumilla ja käyttäytyä lajin mukaisesti. Monimuotoisella maastolla sorkkaterveys ja lihaskunto pysyy hyvänä. Laitumilla on runsaasti tilaa, raitista ilmaa sekä luonnonvaloa. Tarvittaessa lampaat pääsevät myös varjoon puiden alle tai katokseen.  Raikasta vettä on tarjolla koko ajan sekä kivennäisiä. Lampaat keritään kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä. Lampaat viettävät talven navetassa ja pääsevät talvellakin ulkoilemaan talviaitaukseen. 

Lampaita saa paijata ja heiltä saa hyvää lammasterapiaa. Molemmilla laitumilla on penkit, siihen kun menee istumaan niin saa pian varmasti uteliaita silitettäviä. Osa ovat hieman herkempiä, mutta esimerkiksi Maiu rakastaa rapsutuksia.

Itsellänihän olisi toive opettaa näitä vetämään pulkkaa ja lähtemään käymään rannalla tekemässä ruohonleikkuu töitä hetkellisesti. Katsotaan mitä tulee.